Nyt on lapiota varteen katsominen

Varsi kiinnitettiin naulalla.

Ensimmäisessä puuhassa ei ihmeempiä kädentaitoja vaadittu. Laitoimme nimittäin vanhaan lapioon uuden varren.

Tanskalainen maajussi olisi kaivanut vanhan navetan kätköistä muinaisen piilukirveen, teroittanut sen, käynyt välillä vanhalla traktorinreuhkallaan naapurissa syöttämässä koditonta karitsaa omin pikkukätösin lypsämällään (äidin?)maidolla ja tehnyt takapihan rauhoitetusta katajasta lapioon uuden varren.

Meidän tilanteemme on yksinkertaisempi: Meillä oli vanha betonilapio, jonka puuvarsi oli katkennut. Lisäksi löysimme vanhan lumilapion, jonka muovinen kuuppa oli haljennut, mutta puuvarsi oli ehjä. Tietysti yksinkertaisinta olisi ollut heittää molemmat pois, mutta näppäränä yhdistimme nämä kaksi. Lisäksi lapio teroitettiin entistä ehommaksi.

Teroitettu lapio.

Hyviä, isompiin lapiointihommiin kelpuutettavia, lapioita on vähän, mutta ne ovat kuin kauhat ja kapustat keittiössä: niitä tarvitaan vähän väliä, joten sellainen saa olla koko ajan kädenulottuvilla ja hätä ei katso lapiota...vai miten se sanonta meni.