Syksy jo saa...

Niin se vain kesä on mennyt. Hyvä kun ehti koko kesää huomatakaan. Nyt alkaa jo koivunlehdet kellastua ja eilen seurasimme pitkään, kun iso parvi kurkia "volttasi" peltomme yläpuolella. Kuopus 9kk kiljui niille vastaukseksi, joten lähtivät sitten aika nopeasti.

Peruna alkaa olla ihan hyvän kokoista, vaikka koko kasvimaa on ollut välillä veden vallassa. Kaalit ja osa sipuleista on kärsinyt eniten. Porkkanoiden suhteen en ole vielä heittänyt toivoa, ne kun varmaan kasvavat vielä...

Kivitystä

Pihatöitä on tehty aina kun muulta hommalta on ehditty. En kehtaisi päästää ketään kasvimaalle, siellä on kukkinut miltei koko kesän "ihana" keltainen kukka valtoimenaan...  Satoa sieltä on silti saatu, mm. maukkaita sipuleita on syöty miltei joka päivä.

Kivipolku

"Kivipolkukin" alkaa olla valmis. Tämä tuli tehtyä sellaiseen alavaan kohtaan, josta jatkossa todennäköisesti kulkee esim. sulamisvesi pihalta pellonreunaojaan. Kivet on löytyneet pihalta rakennusaikana pintamaiden kuorinnan yhteydessä. Väleissä saa nurmi vapaasti kasvaa eli niitä ei ole tarkoituskaan pitää puhtaana. Saa nähdä minkä näköinen tuosta myöhemmin tulee...

Polun toiseelle reunalle tulee nurmikko ja toiselle "niitty". Suunnitelmia siis riittää, vielä kun olisi tarpeeksi aikaa niiden toteuttamiseen. Toisaalta tämä on loppuelämän projekti eli ei varmaankaan koskaan täysin valmis. Se on jotenkin oudolla tavalla lohdullista.