Hirsitalo ja puuttuva lattiakaivo

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Niinhän se on. Muistan kun esikoisen syntymän ja vielä vauva-ajankin jälkeen vannoin, ettei enää koskaan... Niin vain meillä on nyt kaksi lasta. Rankan vauva-, työ- ja elämäntilanteen yhteydessä rakennettu talo tuntui uupumuksena vielä viime vuonnakin.

Oikeastaan itse rakennusaika ei ollut oikeasti ylikuormittava, se vain jätti sellaisen ikävän raastavan krapulan, jota on lääkitty nauttimalla tästä ihanasta kodista. Onneksi merkittävin havaittu puutos kodissamme on lattiakaivon puuttuminen ruokapöydän alta, mutta tämän "suunnitteluvirheen" tunnustanee moni lapsiperheellinen. ;)

Tänään käydessämme rautakaupassa jotenkin nuo raksa-ajan muistot tulvahtivat mieleen ensimmäistä kertaa ihan mukavina asioina, joten ehkäpä pian saadaan uudella innolla valmiiksi tuo piharakennuskin. Näiden ajatusten myötä siirsin tähän blogiin raksaprojektimme tietoja vanhasta blogistamme. Valitettavasti blogikirjoituksista on hävinnyt kuvat...