Lukemattomia lehtiä

Minulla on ollut jo pitkään ongelmana, etten löydä itselleni sopivaa lehteä. Elämäntilanteeseeni sopisi hyvin lehden lukeminen, koska keskittymisaika on hyvin rajallista. Ongelmana on kuitenkin se, että muotilehdissä on liikaa muotia, naistenlehdissä liikaa nai...no siis näitä minulla on ihana elämä jee jee -juttuja, puutarhalehdet on kovin yksipuolisia ja netistä hakee usein paljon näppärämmin tietoa. Ehkä olen sitten outo lintu, mutta jotenkin mikään ei tunnu minulle sopivalta. Mikään lifestylekään ei oikein kolahda ja kämppäkin alkaa olla jo sen verran sisustettu, ettei uusia vinkkejä jaksa joka kuukausi katsella. Vauvalehdetkin alkavat olla jo "taaksejäänyttä elämää", vaikka lehtimyyjä kovasti yritti väittää lehdessä olevan asiaa vanhemmistakin lapsista. Onneksi ei sentään yrittänyt ylipuha vauvantekoon :D

No, mieheni sai ylipuhuttua minut eräällä kauppareissulla uuden (tai tätä kirjoittaessa jo uudehkon) lehden irtonumeron ostoon. Hän käytti argumenttina juttua luomupuutarhasta ja edullista hintaa (1,90 e). Kotiin tultuani huomasin, että lehdessä oli juttua siitä kuinka toisen roska on toisen aarre. Ilmankos mieheni oli lehteä halunnut...

Kyseessä on siis Ekoelo-lehti. Kustantajan oma kuvaus lehdestä:

"Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssi- ja koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti – olisiko siinä Suomen uusi menestysbrändi?"

Yleensä johonkin erikoistuneet lehdet ovat joko niin syvällä omassa maailmassaan, että uuden tulokkaan on sitä vaikea tavoittaa (entisvanhainen Tietokone-lehti) tai sitten ne jäävät pinnalliseksi sinnepäin (kuten näytenumeron perusteella kaupunkilaisten metsälehti Aarre). Jotenkin tämä Ekoelo-lehti lankesi samaan. Minä kaipaisin normaali-ihmisille näppäriä vinkkejä kierrätykseen, säästämiseen, ekoiluun, terveellisiin elämäntapoihin. Miksi heti pitää mennä sille linjalle, että kasvatetaan itse omalla 500m2 pihalla kaura kaurapuuroon tai vieraannutaan koko yhteiskunnasta (mikä kieltämättä ajatuksena välillä viehättää jopa itseänikin). Kuitenkin masennun välittömästi.

Minä halkean kahtia, kun puhutaan kahvin vaaroista ja terveysvaikutuksista yhtä aikaa. Haluaisin tietää kyllä terveysasioista ja kokata terveellistä perus- ja kausiruokaa hyvillä perusmausteilla (esim. yrtit) ilman krumeluureja. Juuri eilen oli jossain ilmaislehdessä salaatinkastike ohje. Olin innoissani, sillä vihdoin voisi olla aikaa väsätä jopa kastikkeet itse. Lehti lensi kaaressa paperinkeräykseen, kun yhteen kastikkeeeseen tarvittiin kahdenlaista etikkaa, paria valmiskastikesekoitusta ja viittä maustetta. Ostan siis sen vieraille tarjottavan kastikkeen jatkossakin kaupasta...

Mutta palatakseni Ekoeloon: pointsit ympäristöystävällisyydestä, edullisesta irtonumerohinnasta ja hyvästä aihemaailmasta!

Putkikukkia...

Meidän retro-ekoilu-outoilupihallemme halusin ehdottomasti näitä "putkikukkia". Näppärästi sai ylimääräiset viemäriputket(?) käytettyä hyödyksi. Putket kaivettiin maahan (n. kolmasosa putken mitasta) ja täytteeksi hiekkaa/ kiviä sekä multaa. Näistä kuvan putkista pisin on yhteensä n. 140 cm pitkä. Meidän putket ovat varjossa, mutta aurinkoiselle paikalle kannattaa tietysti valita sellainen kasvi, joka kestää tarvittaessa kuumaa ja kuivaa. Meillä kukkina on krysanteemit. Näistähän voi jokainen sommitella omanlaisensa kokonaisuuden ja voisihan tuo olla ihan hauskannäköinen esim. mustat putket ja siihen lumihiutale tms. "valuva" kasvi.

Meillä pihan rakentaminen on hieman vaiheessa, joten putkikukkienkin ympäristö vielä siistiytyy, kun maa tasataan ja siihen laitetaan nurmikko. Nyt nuo ovat hauskoja koristuksia lasten leikkipaikan reunassa ja arvatkaapas tarvitseeko äidin osallistua kasteluun ollenkaan?!