Lapinakileija - sinikeltainen kaunotar

Ikuisesti Lapille sydämeni menettäneenä ei mikään voisi olla luontevampi akileijavalinta perennapenkkiini kuin lapinakileija. Tarinaa himmentää vain se, että ostin tuon puutarhurin suosituksesta vain sillä perusteella, että kaipasin jotain sinisävyistä.

Muutaman vuoden se on kitunut penkissä, mutta nyt kun muut kasvit yrittävät epätoivoisesti elpyä vaikeasta talvesta, akileija kukkiin komeammin kuin koskaan. Toki lapinakileijan aikainen kukintakin tekee sen, että huomiota kasvi saa osakseen joka tapauksessa.

Akileijaa ei suositella siirrettäväksi, joten sen paikka kannattaa valita huolella. Se ei ole kovin nirso kasvupaikkansa suhteen, mutta kaipaa aurinkoa tai puolivarjoa. Se on myös innokas risteytymään eli jos useampia akileijalajikkeita laittaa samalle alueelle, voi tuloksena olla aivan uudenlaisia kukkia. Tältä välttyy leikkaamalla pois kuivat kukat. Muutoinkin kukinnan jälkeen kasvin voi leikata alas, jolloin saa tilalle uusia lehtiä, jotka nekin ovat ihan kauniita perennapenkissä.

Esimerkiksi täältä löytyy mukavasti lisätietoa ja kuvia akileijoista. Ehkäpä innostus joskus kokeilemaan muitakin lajikkeita...

Tutustumiskierros

Pitkästä aikaa jälleen koneen ääressä! Tätä aikaa elämästä ei turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi, mutta onneksi puutarhainnostus on säilynyt vaikka blogipimennossa olenkin ollut pitkään.

Puutarhaa on uudistettu innokkaasti ja nyt ajattelinkin, että kun minulla on vihdoin parempi kamerakin kännykässä, voisin saada blogiin kelpaavia kuvia suht näppärästi. Samalla olisi itsellekin helppoa, kun perehtyisin vaikkapa kukkimisjärjestyksessä eri kasveihini vähän syvällisemmin.

Puutarhaoppiäitini on neuvonut opettelemaan muutaman kasvin kerrallaan ja kun se aiempina vuosina on jäänyt välistä, on jo melkoinen kiire  päästä ajantasalle kaikesta pihallamme kasvavasta. Mutta jos ei aloita, on se aina vain kauempana ;)

Krookukset ja muutama muu on ehtinyt jo kukkia, mutta lapinakilleija on niin upeassa kukassa, että lähdempä tuonne pihamaalle...

Uusi kukkapenkki

Silloin kun muutimme maalle, vannoin ettei kukkapenkkejä meille tule. Minua kiinnostivat vain hyötykasvit ja juuri ja juuri muutaman kesäkukan hankin. No, sai perennoja melkoisen määrän lahjoituksena ja siitä se innnostus varmaan lähti... Nyt tehtiin neljäs kukkapenkki talomme takapihalle aurinkoon...

Mullan päälle levitettiin aumamuovi

Penkki tuli melko loivaan rinteeseen ja halusin, että se rajattaisiin jollain. Muissa penkeissä on rajana luonnokiviä, mutta keskelle nurmea en niitä halunnut. Mieheni löysi jostain vanhoja parruja, jotka käsiteltiin Tikkurilan Valtillla (sävy 5077 Kanto). Ihan mukavannäköiset niistä tulikin, varsinkin kun lähtökohta oli vihreähkö sävy. Jospa kestäisivätkin muutaman vuoden pidempään.

Osa kivistä on väliaikaisia painoja, osa jäikin penkkiin.

Penkki kaivettiin n. 30 cm syväksi ja siihen laitettiin alle suodatinkangasta. Sen jälkeen reunukset paikalleen ja maata takaisin. Koska on oletettavaa, että rikkaruohoja alkaa kasvaa, enkä halua työllistyä koko kesäksi niitä nyppimään, laitoimme penkin päälle testimielessä aumamuovia. Idean sain luomuviljelijäkaveriltani.

Muovin päälle tuli muutamia kiviä painoksi ja osa jääkin ihan koristeeksi näkyviin. Paras ratkaisu olisi tietysti ollut, että muovikin olisi saatu reunuksen alle, mutta se ei joka puolelta aivan onnistunut.

Muovin päälle levitettiin oksahaketta.

Sitten vain muoviin reikiä ja kasveja reikiin. Sinne pääsivät mm. äitienpäiväruusu, nauhuksia, lapinakilleijaa, rönsyleimua, punaluppiota, särkynytsydän. Lähtivät kyllä muutamassa päivässä hurjaan kasvuun muovin kätköissä lämpimässä ja kuumina aurinkoisina päivinä. Annoimme toki myös runsaasti vettä.

Lopputuloksen siistimiseksi pihapuiden ja pensaiden oksista tehtyä haketta päälle. Se toimii samalla myös painona, niin ettei muovi kupruile.

Lopputulos on mielestäni ihan hieno! Jännä nähdä, miten tämä toimii käytännössä. Ulkona sataa nyt kaatamalla, saapa nähdä alkaako koko penkki tai hake uimaan...

Lopputulos näyttää ainakin tuoreeltaan mukavalta.

Pussi poikineen

"Tilliä ja piparjuurta"...tällä kertaa vain tilliä

Alan saada taas kevään tahdista kiinni. Nyt on siemeniäkin hommattu jo odottelemaan, kun alkaa taas sääkin vaikuttaa sen verran lämpimältä, että tekee mieli tehdä jotain puutarhan eteen.

Alunperin suunnittelin, että tulevana kesänä meillä siis kasvaa:
- perunaa (siemenpotut on vielä hankkimatta)
- porkkanaa (ostin siis tosiaan nauhassa)
- punasipulia (istukkaat hankkimatta)
- keltasipulia
- hernettä (Onward on ollut meillä hyvä ja satoisa lajike, hankittu)

Lisäksi mukaan tarttui vielä koeluontoisesti:
- naurista (enon kanta)
- punajuurta (egyptiläinen)

Viime kesänä satoa tuottivat lähinnä sipuli ja herne. Muut kärsivät alkukesän "rankkasateista" ja laiskasta puutarhurista. Jospa tänä keväänä saisin pikkuapulaisia mukaan kasvimaalle...

Köökipenkkiin pääsevät:
- salaatti (sekoitus)
- rucola
- tilli
- persilja
- basilika

Ressiä pukkaa...

Uutta satoa odotellessa...

Vaikka on ollut jo välillä tosi lämmintä, niin jotenkin olen itse hieman tavanomaista myöhemmässä kevättoimissani...apua! Eilen sentään saatiin purjot itämään! Hädissäni ostin jo myös siemennauhaporkkanaa lähikaupasta, koska kokemukseni mukaan ne loppuvat kaupoista jo ennen kuin maa sulaa...

Seuraavaksi suunnitteluasteella on siemenperunoiden hankinta. Viime kesän sato jäi niin huonoksi, ettei siitä jäänyt jäljelle mitään ja toisaalta lajikkeenvaihtokin taitaa olla edessä. Viime vuonna piti ostaa mitä kaupasta enää sitten sattui saamaan (van gogh). Hahaa, olen sentään jotain ottanut opikseni ja tänä keväänä olen edes suunnitellut kauppaanmenoa hyvissä ajoin :) Suosituksia perunalajikkeista otetaan vastaan. Naapurit kehuivat kovasti Melodya, mutta saapa nähdä onko sellaista lajiketta missään myynnissä.

Muistan ajan, kun lapsuuteni asinpaikan pikkuisesta rauta-maatalouskaupasta sai kaikki mahdolliset hyötykasvien taimet. Olen ymmärtänyt, että puutarha- ja nimenomaan hyötykasvi-innostus on kasvanut, mutta silti rautakauppojen puutarhaosastot ovat täynnä lähinnä parvekkeiden sisustustavaraa, parhaimmillaan ehkä saattaa jopa löytyä amppelikasveja ja kukkia. Onneksi sentään siemeniä on helppo tilata verkkokaupoista...

Köökipenkin uusi elämä

Isäntä on ollut yötäpäivää kevättöissä, mutta vihdoin sain appivanhempien avustuksella köökipenkin kunnostettua: Vaihdoimme mullat kaupasta ostettuun ja sen alle laitoimme mansikkakankaan. Kyllä nyt kelpaa viljellä!

Istutin heti tillin ja persiljan, joista tilli on itänyt. Lisäksi laitoin pari riviä salaattia, joista "Baby Leaf"-sekoitus on jo hyvinkin pinnassa. Viimevuotiset tammenlehtisalaatin ja tavallinen lehtisalaattikin ovat myös itäneet. Lisäksi penkistä löytyy pojan yrttitarha (minttu, oregano, sitruunamelissa) ja pari kaalintainta. Basilikan taimi saadaan vielä naapurista. Näistä saa nyt sitten nauttia pitkin kesää! Viime kesä meni vauvanhoidossa, joten jospa nyt ehtisi hyödyntää satoa enemmän.

Putkikukkia...

Meidän retro-ekoilu-outoilupihallemme halusin ehdottomasti näitä "putkikukkia". Näppärästi sai ylimääräiset viemäriputket(?) käytettyä hyödyksi. Putket kaivettiin maahan (n. kolmasosa putken mitasta) ja täytteeksi hiekkaa/ kiviä sekä multaa. Näistä kuvan putkista pisin on yhteensä n. 140 cm pitkä. Meidän putket ovat varjossa, mutta aurinkoiselle paikalle kannattaa tietysti valita sellainen kasvi, joka kestää tarvittaessa kuumaa ja kuivaa. Meillä kukkina on krysanteemit. Näistähän voi jokainen sommitella omanlaisensa kokonaisuuden ja voisihan tuo olla ihan hauskannäköinen esim. mustat putket ja siihen lumihiutale tms. "valuva" kasvi.

Meillä pihan rakentaminen on hieman vaiheessa, joten putkikukkienkin ympäristö vielä siistiytyy, kun maa tasataan ja siihen laitetaan nurmikko. Nyt nuo ovat hauskoja koristuksia lasten leikkipaikan reunassa ja arvatkaapas tarvitseeko äidin osallistua kasteluun ollenkaan?!

Pikainen ruohosipulipäivitys

Olipa ihana napata köökipenkistä ruohosipulia salaattiin!

Kuulumisia pellon laidalta

Pari viikkoa sitten sai vielä ihmetellä, että uskaltaako talvivaatteet laittaa jo kaapin perimmäiseen nurkkaan. Nyt lämpötila lähentelee pariakymmentä astetta!

Pellolle ei ole vielä päässyt edes kyntämään, ja menee varmasti kesäkuun puolelle ennen kuin saamme potut ja porkkanat maahan. Päätimme siirtää pottumaan paikkaa ja nyt vanha pottumaa istutetaan täyteen niitä maanparannuskasveja. Saapa nähdä....

Tein eilen tarkastuskierroksen pihallamme ja kaikki pensaat näyttäisivät olevan hengissä, jopa osa vatuista, jotka meinasivat viime kesänä hukkua. Nyt vain jännityksellä odottamaan, mitä kaikkea kukkapenkistä puskee esiin. Laitoin viime syksynä siemeniä maahan, eikä minulla ole tarkkaa muistikuvaa mitä ja minne. Nuo pikkuapulaiset ovat tehokkaita kääntämään järjestelmällisyyden epäjärjestelmällisyydeksi. Monasti tulee niin monta keskeytystä hommiassa, että yhtäkkiä "herää" joku tavara kädessä miettimään, että mihinhän olin tätä viemässä / mitä tekemässä.

Jospa seuraava raportti olisi jo kukka-aiheinen...

Purjot purkkiin osa II

Korsia...

Tänään sain vihdoin aikaa koulia purjot omiin pikku purkkeihinsa. Olin säästänyt huushollin kaikki vessa- ja talouspaperihylsyt pääsiäisestä alkaen, mutta sainkin ihan oikean taimilevyn(?) lahjoituksena, joten pahvihylsyjen toimivuus taimikasvatuksessa jäi nyt tältä keväältä kokeilematta.

Irrotin pikkutaimet istutuspurkista varovasti terävän työkalun avulla. Kyllä olikin hankalaa pikkupiperrystä! Osa lähti paakkuina ja osa miten sattuu. Jotenkin kuitenkin onnistuin ujuttamaan ne noihin omiin lokeroihinsa, eikä kovin moni ilmeisesti katkennut...

Saapa nähdä, mitä tästä vielä tulee. Äitini tosin juuri kertoi, että oli ostanut jonain kesänä juuri tämmöisiä "ruohonkorsia" taimitarhalta ja hyvin olivat kasvaneet kesän aikana ihan oikean kokoisiksi. Se luo hieman toivoa... :)

Purjo pinnassa!

Koska kevät on vasta niin aikainen, ei juurikaan muuta mielenkiintoista kuulu tällä hetkellä kuin tuota purjon kasvatusta. Olin ihan varma, etten näillä taidoilla ja ihmistaimilta liikenevällä minimaalisella ajankäytöllä saa pikkupurjosia edes itämään (vaikka salaa optimistina olenkin jo säästänyt vessapaperihylsyjä seuraavaa vaihetta varten...). Mutta niin vain toissaaamuna miniminikokoiset purjoset pilkistivät mullan seasta. Uskomatonta!

Purjot pinnassa!

Purjo purkkiin

Onpa viime kerrasta aikaa. Täällä jo kovasti odotellaan kevättä ja sitä, että pääsee kuoputtamaan kukkapenkkejä. Ensi kesänä taitaakin olla yhden pikkuapulaisen sijasta kaksi, kun tuo kuopuskin saa jalat alleen.

Olen jo tehnyt vaikka mitä uusia suunnitelmia tulevaa kesää varten ja ensimmäinen siementilauskin on jo lähdössä lähiaikoina. Siitä lisää myöhemmin...

Paikallinen rautakauppa pelasti minnamyöhäisen eli minut ja sain sieltä ostettua purjon siemeniä. Tarkoituksena on siis kasvattaa taimet ja istuttaa ne sitten alkukesällä maahan. Täältä periferiasta ei mistään tunnu saavan purjon taimia, joten pittää tehä ite. Me ollaan semmoisia sipulinsyöjiä koko porukka, että niitä saa olla monenlaisia kasvamassa.

Aion kylvää siemenet hajakylvönä laakeaan astiaan ja siitä koulia ne sitten pienempiin purkkeihin. Raportoin lisää, jahka siihen vaiheeseen päästään...

Oman maan mansikat

Tästä kesästä piti tulla puuhakas ja satoisa. Puuhakas kesä on ainakin ollut, kun en ole juuri tännekään ehtinyt.

Alkukesästä oli niin märkää ja niin paljon sääskiä, että juuri ja juuri saatiin kylvökset tehtyä. Pihanurmikko sentään vihertää jo täysillä ja on kerran leikattukin, joten jotain saatiin aikaiseksi.

Omenia tulee edelliskesänä istutettuihin puihin kymmenen, tyrnejä varmaan yksi pakasterasiallinen, mustikkaa, vadelmaa ja herukoita ainakin maistiaisiksi. Neljä rasiaa olen pakastanut mansikkamössöä eli tästä se lähtee...

Niin ja tehtiin me pihalle muutamana päivänä hauskaa kivipolkuakin. Nappaanpa siitä kuvan ja palaan asiaan piakkoin.

Nyt kuitenkin nautitaan mansikoista!

Juhannusaatonaattona

 Eihän olisi ikinä uskonut, että tästä tulisi vielä jotain kukkivaa?

14.5.2012

19.6.2012

Niin vain kävi, että sammalleimut alkavat kukkia upeasti!

21.6.2012

Meillä on nyt komeimmassa kukassa kullero. Jännittävää nähdä mitä kaikkea tuolta penkistä ajan mittaan löytyy, kun nuo perennat pelastettiin lopetettavalta kukkamaalta myöhään syksyllä enkä ollut edes itse mukana niitä hakemassa. Ainakin sieltä on löytynyt voikukkia, metsätähtiä ja maitohorsmaa, mutta eiköhän siellä ole ihan tarkoituksenmukaisia kasvejakin. :)

Oikein ihanaa juhannusta kaikille! 

Penkissä

Peruna saatiin maahan aivan kesäkuun alussa ja pikkuapulaisten "avustuksella" on myös vihdoin saatu maahan porkkanaa, sipulia, naurista ja hernettä. Salaatin, tillin ja persiljan kylvin myös.

Osa siemenistä jäi laittamatta, kun valmiiksi muokattu maa loppui kesken ja totesin, etten todennäköisesti kuitenkaan ehdi kaikkea hyödyntää syksyllä (esim. punajuuria). Voi olla, että kaalia ja purjoja tulee vielä taimina, jos saan niitä naapurista. Täytyy ottaa askel kerrallaan ja hoitaa nyt näitä ihmistaimia ensin :)

Istutusapuri

Meillä kasvaa kaikki muu herneitä lukuunottamatta samanlaisissa penkeissä kuin peruna. Osittain siksi, että kun peruna istutetaan traktorilla, tulee penkit samalla kätevästi koko kasvimaalle. Viime kesänä kokeilimme porkkanaa ja sipulia sekä avomaalle riviin että korkeampaan penkkiin. Ainakin tällaisella savimaalla lopputulos oli kiistaton: siispä nyt kaikki laitettiin "kohopenkkiin".

Köökipenkki odottaa kasveja

Köökipenkki

Puutarhaa ja pihaa rakennetaan täällä vauhdilla...

Oikeastaan en edes tiedä mikä on keittiöpuutarhan määritelmä, mutta nyt minulla on ainakin oma köökipenkki. Se on pienehkö (1,2 m x 2 m) kohopenkki aivan kodinhoitohuoneen oven lähettyvillä, jonne saan näppärästi kasvamaan tärkeimmät keittiössä käytettävät maustekasvit, salaatit sekä rrruohosipulin. Tästä ne on kätevästi ohikulkiessa napattavissa mukaan. Lajikkeita tulee toki tässä vaiheessa olemaan melko vähän, kun nuo ihmistaimet vievät vielä niin paljon aikaa...

Tänään penkki kuitenkin sai reunukset. Ensi viikonloppuna ruohosipuli saa kavereita. (Penkki näyttää kuvassa vähän hassulta, mutta sen on siis loivassa rinteessä.)

Oman maan mansikka

Pihaa rakennetaan täällä kovaa vauhtia... Tämän päivän urakkana oli mansikkamaa.

Taustaksi kerrottakoon vielä, että "tonttimme" on siis hehtaarin kokoinen vanha metsäpalsta, josta on aikoinaan raivattu noin 2/3 pelloksi. Etukäteen monet ihastelivat, että kylläpä tuohon pellolle onkin helppo rakentaa talo. Me oltiin ihan ihmeissään, että eikai me nyt sitä peltoa aiota "tuhlata" talon paikaksi. Tontille jäi siis iso pelto puutarhaksi ja vielä metsääkin talon ympärille. 

Penkkien muotoilua

En tiedä, menikö kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta oman maan mansikkaa tulee varmaan jo tänä kesänä sen verran, että ainakin pojat saa maistiaisia :)

Lajikkeeksi valikoitui Polka, koska taimet saatiin näppärästi lahjoituksena naapurilta. Ainakin naapurissa nämä ovat menestyneet hyvin.

Aluksi heinää kasvava maa käännettiin, äestettiin ja jyrsittiin useampaan kertaan. Muotoilimme lapiolla 4 noin 8 metriä pitkää penkkiä, joiden päälle levitettiin mansikkakangas. Kankaaseen tehtiin reiät n. 30 cm välein, ja koska osasta penkeistä tuli sen verran leveitä, laitettiin niihin kaksi riviä mansikkaa.

Valmista mansikkamaata

Katekangas laitettiin koko maan kokoisena (siis myös penkkien väliin) ja käytävien kohtiin laitoimme painoksi salaojahiekkaa. Niihin voi myöhemmin lisätä jotain muuta katetta.

Mansikkamaan päälle rakennetaan myöhemmin marjojen kypsyessä (tai viimeistään ensi kesänä) vielä puukehikko, jonka päälle laitetaan rastasverkko. Tämä systeemi tehdään kuitenkin niin korkeaksi, että mansikkamaalla voi seistäkin välillä ;)

Äitienpäiväpuuhastelua

Aamutuimaan oli portaille ilmaantunut kaukaasianmaksaruohoa ja muutama kivikkomehitähti. Tuumasta toimeen ja uutta penkkiä perustamaan jo aiemmin suunnitellulle paikalle. Olin puuhastelussa kahden pikkuapulaisen kanssa enemmän piällysmiehenä, sillä pienin ei oikein vielä pärjää ilman äitiä. Onneksi hän otti kunnon päikkärit, niin ehdin sentään pari kiveä kantaa...

Kivikkopenkki II

Kivikkopenkereeni sai siis jatkoa kulkuväylän toiselle puolelle. Alun perin olin suunnitellut siihenkin sammalleimupenkkiä, mutta löysin kätköistäni kissankäpälää, jonka seuraksi ajattelin vielä hankkia hopeahärkkiä. Toiseen osioon sain äidiltäni patjarikkoa ja kolmanteen anopilta suikeroalpia. Tästä tuli siis oikein äitienpäiväpenkki monellakin tapaa! 

Tuollainen pengerpenkki oli helppo tehdä: Laitoimme hiekkarinteeseen ensin suodatinkankaan, jonka päälle rajasimme kivistä alueen. Siihen saatiin tontilta toissakesänä kuorituista maista ja hiekasta sopiva seos kivikkokasveille. Reunoille voi sitten oman makunsa ja taiteellisen silmänsä mukaan laitella erikokoisia kiviä koristeeksi. Niitä on helppo lisätä jälkeenpäinkin.    

Postia Isoäidiltä

Jokin aika sitten tupsahti postiluukusta odotettu kirje: siementilaukseni. Koska täällä maalla siemenkauppoja on harvassa ja kaupunkireissulla myytiin jo eioota, päädyin ostamaan siemet kätevästi netistä.

Olin jo pitkään selaillut eri kauppojen valikoimia ja nimenomaan koska en mitään eksoottisia ulkomaisia erikoisuuksia kaivannut, valikoitui ostopaikaksi Isoäidin Kasvit. Melkeinpä valinnanvaikeus iski tilausta tehdessäni, sillä kaupasta löytyy, mahtavan hyötykasvivalikoiman lisäksi, myös reilu valikoima kukkia. Hieman olisi toivonut enemmän tuotetietoa verkkokauppaan, kun joissain kukkaisiemenseoksista luki esim. Kesäkukkaseos 'Mökkikukkia': "Luonnonläheisiä kukkia mökkipihaan." Olisi hauska tietää tarkemmin, mitä sisältävät. Taidan olla tylsä, kun en pidä yllätyksistä ;)

Sain tuotteet muutamassa päivässä, ja voi kuinka sieviin paperipussukoihin ne oli pakattu. Tuotetiedot ja ohjeet pussin kyljessä olivat aloittelijallekin riittävät. Jonkin ajan päästä nähdään, mitkä sitten itää... kun nyt tulisi kesä pian. Odotukset ovat korkealla, mutta toisaalta kasvimaamme on sen verran alkutekijöissään että jokaikinen itänyt siemen on plussaa :)

Tuleville vuosillekin jäi paljon kiinnostavia kokeiluja, sillä nyt en ajanpuutteen vuoksi ehdi kasvattaa omia taimia. Olisi kiva kokeilla joskus esim. härkäpapuja. Nyt kuitenkin suurin osa ajasta menee noihin ihmistaimiin. :)

Ai niin, tilauksen mukana tullut kukkasiemenyllätys oli kyllä minunkin makuuni!

Kivikkopenkin elvytys

Kuten varmaan monella muullakin on käynyt, upouusi talomme jäi hurjan hiekkapatjan ja korkean kivijalan ansiosta hurjasti muuta maastoa ylemmäksi. Alkuun se näytti tosi hassulta, ja mieheni uhkasikin hankkia paaaaljon täyttömaata luiskaamista varten. Onneksi hän ei ehtinyt asiaa muilta töiltään hoitaa, sillä tarvittava luiskaus ei olisi varmaan kaikissa suunnissa mahtunut edes tontin rajojen sisäpuolelle...

Kivikkopenkki kesällä 2011

Minä näppäränä tyttönä ideoin pahimpaan ongelmakohtaan pengerryksen ja ylimääräistä kiveä kun tontilta löytyy yllin kyllin, niin viimeistään näiden kuvien inspiroimana toteutimme sammalleimupenkin. Olin ihastellut leimumättäitä jo aikoinaan Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Viime kesänä siihen kivikkoon sitten istutettiin erivärisiä sammalleimuja (mm. Scarlet Flame) sekä keltamaksaruohoa. Toisesta päästä penkkiä löytyy myös perheen miesväen "suosikkikukat" seittimehitähdet (ovat muuten upeita!) sekä perinteisemmät mehitähdet.

Tänä keväänä oikein säikähdin, miten masentuneelta kivikkopenkkini sammalleimut näyttävät. Lähinnä harmaanruskeilta kuivuneilta tuppailta, kun muut penkin asukit olivat kauniin vihreitä heti lumien sulamisen jälkeen. Mietin jo, että nytkö tämä oli tässä, mutta onneksi googlettamalla sain lohduttavan vastauksen. Jäämme siis odottelemaan kivikkopenkin elpymistä... Raportoin siitä lisää myöhemmin.