Uusi kukkapenkki

Silloin kun muutimme maalle, vannoin ettei kukkapenkkejä meille tule. Minua kiinnostivat vain hyötykasvit ja juuri ja juuri muutaman kesäkukan hankin. No, sai perennoja melkoisen määrän lahjoituksena ja siitä se innnostus varmaan lähti... Nyt tehtiin neljäs kukkapenkki talomme takapihalle aurinkoon...

Mullan päälle levitettiin aumamuovi

Penkki tuli melko loivaan rinteeseen ja halusin, että se rajattaisiin jollain. Muissa penkeissä on rajana luonnokiviä, mutta keskelle nurmea en niitä halunnut. Mieheni löysi jostain vanhoja parruja, jotka käsiteltiin Tikkurilan Valtillla (sävy 5077 Kanto). Ihan mukavannäköiset niistä tulikin, varsinkin kun lähtökohta oli vihreähkö sävy. Jospa kestäisivätkin muutaman vuoden pidempään.

Osa kivistä on väliaikaisia painoja, osa jäikin penkkiin.

Penkki kaivettiin n. 30 cm syväksi ja siihen laitettiin alle suodatinkangasta. Sen jälkeen reunukset paikalleen ja maata takaisin. Koska on oletettavaa, että rikkaruohoja alkaa kasvaa, enkä halua työllistyä koko kesäksi niitä nyppimään, laitoimme penkin päälle testimielessä aumamuovia. Idean sain luomuviljelijäkaveriltani.

Muovin päälle tuli muutamia kiviä painoksi ja osa jääkin ihan koristeeksi näkyviin. Paras ratkaisu olisi tietysti ollut, että muovikin olisi saatu reunuksen alle, mutta se ei joka puolelta aivan onnistunut.

Muovin päälle levitettiin oksahaketta.

Sitten vain muoviin reikiä ja kasveja reikiin. Sinne pääsivät mm. äitienpäiväruusu, nauhuksia, lapinakilleijaa, rönsyleimua, punaluppiota, särkynytsydän. Lähtivät kyllä muutamassa päivässä hurjaan kasvuun muovin kätköissä lämpimässä ja kuumina aurinkoisina päivinä. Annoimme toki myös runsaasti vettä.

Lopputuloksen siistimiseksi pihapuiden ja pensaiden oksista tehtyä haketta päälle. Se toimii samalla myös painona, niin ettei muovi kupruile.

Lopputulos on mielestäni ihan hieno! Jännä nähdä, miten tämä toimii käytännössä. Ulkona sataa nyt kaatamalla, saapa nähdä alkaako koko penkki tai hake uimaan...

Lopputulos näyttää ainakin tuoreeltaan mukavalta.

Syksy jo saa...

Niin se vain kesä on mennyt. Hyvä kun ehti koko kesää huomatakaan. Nyt alkaa jo koivunlehdet kellastua ja eilen seurasimme pitkään, kun iso parvi kurkia "volttasi" peltomme yläpuolella. Kuopus 9kk kiljui niille vastaukseksi, joten lähtivät sitten aika nopeasti.

Peruna alkaa olla ihan hyvän kokoista, vaikka koko kasvimaa on ollut välillä veden vallassa. Kaalit ja osa sipuleista on kärsinyt eniten. Porkkanoiden suhteen en ole vielä heittänyt toivoa, ne kun varmaan kasvavat vielä...

Kivitystä

Pihatöitä on tehty aina kun muulta hommalta on ehditty. En kehtaisi päästää ketään kasvimaalle, siellä on kukkinut miltei koko kesän "ihana" keltainen kukka valtoimenaan...  Satoa sieltä on silti saatu, mm. maukkaita sipuleita on syöty miltei joka päivä.

Kivipolku

"Kivipolkukin" alkaa olla valmis. Tämä tuli tehtyä sellaiseen alavaan kohtaan, josta jatkossa todennäköisesti kulkee esim. sulamisvesi pihalta pellonreunaojaan. Kivet on löytyneet pihalta rakennusaikana pintamaiden kuorinnan yhteydessä. Väleissä saa nurmi vapaasti kasvaa eli niitä ei ole tarkoituskaan pitää puhtaana. Saa nähdä minkä näköinen tuosta myöhemmin tulee...

Polun toiseelle reunalle tulee nurmikko ja toiselle "niitty". Suunnitelmia siis riittää, vielä kun olisi tarpeeksi aikaa niiden toteuttamiseen. Toisaalta tämä on loppuelämän projekti eli ei varmaankaan koskaan täysin valmis. Se on jotenkin oudolla tavalla lohdullista.

Köökipenkki odottaa kasveja

Köökipenkki

Puutarhaa ja pihaa rakennetaan täällä vauhdilla...

Oikeastaan en edes tiedä mikä on keittiöpuutarhan määritelmä, mutta nyt minulla on ainakin oma köökipenkki. Se on pienehkö (1,2 m x 2 m) kohopenkki aivan kodinhoitohuoneen oven lähettyvillä, jonne saan näppärästi kasvamaan tärkeimmät keittiössä käytettävät maustekasvit, salaatit sekä rrruohosipulin. Tästä ne on kätevästi ohikulkiessa napattavissa mukaan. Lajikkeita tulee toki tässä vaiheessa olemaan melko vähän, kun nuo ihmistaimet vievät vielä niin paljon aikaa...

Tänään penkki kuitenkin sai reunukset. Ensi viikonloppuna ruohosipuli saa kavereita. (Penkki näyttää kuvassa vähän hassulta, mutta sen on siis loivassa rinteessä.)

Oman maan mansikka

Pihaa rakennetaan täällä kovaa vauhtia... Tämän päivän urakkana oli mansikkamaa.

Taustaksi kerrottakoon vielä, että "tonttimme" on siis hehtaarin kokoinen vanha metsäpalsta, josta on aikoinaan raivattu noin 2/3 pelloksi. Etukäteen monet ihastelivat, että kylläpä tuohon pellolle onkin helppo rakentaa talo. Me oltiin ihan ihmeissään, että eikai me nyt sitä peltoa aiota "tuhlata" talon paikaksi. Tontille jäi siis iso pelto puutarhaksi ja vielä metsääkin talon ympärille. 

Penkkien muotoilua

En tiedä, menikö kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta oman maan mansikkaa tulee varmaan jo tänä kesänä sen verran, että ainakin pojat saa maistiaisia :)

Lajikkeeksi valikoitui Polka, koska taimet saatiin näppärästi lahjoituksena naapurilta. Ainakin naapurissa nämä ovat menestyneet hyvin.

Aluksi heinää kasvava maa käännettiin, äestettiin ja jyrsittiin useampaan kertaan. Muotoilimme lapiolla 4 noin 8 metriä pitkää penkkiä, joiden päälle levitettiin mansikkakangas. Kankaaseen tehtiin reiät n. 30 cm välein, ja koska osasta penkeistä tuli sen verran leveitä, laitettiin niihin kaksi riviä mansikkaa.

Valmista mansikkamaata

Katekangas laitettiin koko maan kokoisena (siis myös penkkien väliin) ja käytävien kohtiin laitoimme painoksi salaojahiekkaa. Niihin voi myöhemmin lisätä jotain muuta katetta.

Mansikkamaan päälle rakennetaan myöhemmin marjojen kypsyessä (tai viimeistään ensi kesänä) vielä puukehikko, jonka päälle laitetaan rastasverkko. Tämä systeemi tehdään kuitenkin niin korkeaksi, että mansikkamaalla voi seistäkin välillä ;)