Lukemattomia lehtiä

Minulla on ollut jo pitkään ongelmana, etten löydä itselleni sopivaa lehteä. Elämäntilanteeseeni sopisi hyvin lehden lukeminen, koska keskittymisaika on hyvin rajallista. Ongelmana on kuitenkin se, että muotilehdissä on liikaa muotia, naistenlehdissä liikaa nai...no siis näitä minulla on ihana elämä jee jee -juttuja, puutarhalehdet on kovin yksipuolisia ja netistä hakee usein paljon näppärämmin tietoa. Ehkä olen sitten outo lintu, mutta jotenkin mikään ei tunnu minulle sopivalta. Mikään lifestylekään ei oikein kolahda ja kämppäkin alkaa olla jo sen verran sisustettu, ettei uusia vinkkejä jaksa joka kuukausi katsella. Vauvalehdetkin alkavat olla jo "taaksejäänyttä elämää", vaikka lehtimyyjä kovasti yritti väittää lehdessä olevan asiaa vanhemmistakin lapsista. Onneksi ei sentään yrittänyt ylipuha vauvantekoon :D

No, mieheni sai ylipuhuttua minut eräällä kauppareissulla uuden (tai tätä kirjoittaessa jo uudehkon) lehden irtonumeron ostoon. Hän käytti argumenttina juttua luomupuutarhasta ja edullista hintaa (1,90 e). Kotiin tultuani huomasin, että lehdessä oli juttua siitä kuinka toisen roska on toisen aarre. Ilmankos mieheni oli lehteä halunnut...

Kyseessä on siis Ekoelo-lehti. Kustantajan oma kuvaus lehdestä:

"Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssi- ja koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti – olisiko siinä Suomen uusi menestysbrändi?"

Yleensä johonkin erikoistuneet lehdet ovat joko niin syvällä omassa maailmassaan, että uuden tulokkaan on sitä vaikea tavoittaa (entisvanhainen Tietokone-lehti) tai sitten ne jäävät pinnalliseksi sinnepäin (kuten näytenumeron perusteella kaupunkilaisten metsälehti Aarre). Jotenkin tämä Ekoelo-lehti lankesi samaan. Minä kaipaisin normaali-ihmisille näppäriä vinkkejä kierrätykseen, säästämiseen, ekoiluun, terveellisiin elämäntapoihin. Miksi heti pitää mennä sille linjalle, että kasvatetaan itse omalla 500m2 pihalla kaura kaurapuuroon tai vieraannutaan koko yhteiskunnasta (mikä kieltämättä ajatuksena välillä viehättää jopa itseänikin). Kuitenkin masennun välittömästi.

Minä halkean kahtia, kun puhutaan kahvin vaaroista ja terveysvaikutuksista yhtä aikaa. Haluaisin tietää kyllä terveysasioista ja kokata terveellistä perus- ja kausiruokaa hyvillä perusmausteilla (esim. yrtit) ilman krumeluureja. Juuri eilen oli jossain ilmaislehdessä salaatinkastike ohje. Olin innoissani, sillä vihdoin voisi olla aikaa väsätä jopa kastikkeet itse. Lehti lensi kaaressa paperinkeräykseen, kun yhteen kastikkeeeseen tarvittiin kahdenlaista etikkaa, paria valmiskastikesekoitusta ja viittä maustetta. Ostan siis sen vieraille tarjottavan kastikkeen jatkossakin kaupasta...

Mutta palatakseni Ekoeloon: pointsit ympäristöystävällisyydestä, edullisesta irtonumerohinnasta ja hyvästä aihemaailmasta!

Hirsitalo ja puuttuva lattiakaivo

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Niinhän se on. Muistan kun esikoisen syntymän ja vielä vauva-ajankin jälkeen vannoin, ettei enää koskaan... Niin vain meillä on nyt kaksi lasta. Rankan vauva-, työ- ja elämäntilanteen yhteydessä rakennettu talo tuntui uupumuksena vielä viime vuonnakin.

Oikeastaan itse rakennusaika ei ollut oikeasti ylikuormittava, se vain jätti sellaisen ikävän raastavan krapulan, jota on lääkitty nauttimalla tästä ihanasta kodista. Onneksi merkittävin havaittu puutos kodissamme on lattiakaivon puuttuminen ruokapöydän alta, mutta tämän "suunnitteluvirheen" tunnustanee moni lapsiperheellinen. ;)

Tänään käydessämme rautakaupassa jotenkin nuo raksa-ajan muistot tulvahtivat mieleen ensimmäistä kertaa ihan mukavina asioina, joten ehkäpä pian saadaan uudella innolla valmiiksi tuo piharakennuskin. Näiden ajatusten myötä siirsin tähän blogiin raksaprojektimme tietoja vanhasta blogistamme. Valitettavasti blogikirjoituksista on hävinnyt kuvat...