Lapinakileija - sinikeltainen kaunotar

Ikuisesti Lapille sydämeni menettäneenä ei mikään voisi olla luontevampi akileijavalinta perennapenkkiini kuin lapinakileija. Tarinaa himmentää vain se, että ostin tuon puutarhurin suosituksesta vain sillä perusteella, että kaipasin jotain sinisävyistä.

Muutaman vuoden se on kitunut penkissä, mutta nyt kun muut kasvit yrittävät epätoivoisesti elpyä vaikeasta talvesta, akileija kukkiin komeammin kuin koskaan. Toki lapinakileijan aikainen kukintakin tekee sen, että huomiota kasvi saa osakseen joka tapauksessa.

Akileijaa ei suositella siirrettäväksi, joten sen paikka kannattaa valita huolella. Se ei ole kovin nirso kasvupaikkansa suhteen, mutta kaipaa aurinkoa tai puolivarjoa. Se on myös innokas risteytymään eli jos useampia akileijalajikkeita laittaa samalle alueelle, voi tuloksena olla aivan uudenlaisia kukkia. Tältä välttyy leikkaamalla pois kuivat kukat. Muutoinkin kukinnan jälkeen kasvin voi leikata alas, jolloin saa tilalle uusia lehtiä, jotka nekin ovat ihan kauniita perennapenkissä.

Esimerkiksi täältä löytyy mukavasti lisätietoa ja kuvia akileijoista. Ehkäpä innostus joskus kokeilemaan muitakin lajikkeita...

Tutustumiskierros

Pitkästä aikaa jälleen koneen ääressä! Tätä aikaa elämästä ei turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi, mutta onneksi puutarhainnostus on säilynyt vaikka blogipimennossa olenkin ollut pitkään.

Puutarhaa on uudistettu innokkaasti ja nyt ajattelinkin, että kun minulla on vihdoin parempi kamerakin kännykässä, voisin saada blogiin kelpaavia kuvia suht näppärästi. Samalla olisi itsellekin helppoa, kun perehtyisin vaikkapa kukkimisjärjestyksessä eri kasveihini vähän syvällisemmin.

Puutarhaoppiäitini on neuvonut opettelemaan muutaman kasvin kerrallaan ja kun se aiempina vuosina on jäänyt välistä, on jo melkoinen kiire  päästä ajantasalle kaikesta pihallamme kasvavasta. Mutta jos ei aloita, on se aina vain kauempana ;)

Krookukset ja muutama muu on ehtinyt jo kukkia, mutta lapinakilleija on niin upeassa kukassa, että lähdempä tuonne pihamaalle...

Uusi kukkapenkki

Silloin kun muutimme maalle, vannoin ettei kukkapenkkejä meille tule. Minua kiinnostivat vain hyötykasvit ja juuri ja juuri muutaman kesäkukan hankin. No, sai perennoja melkoisen määrän lahjoituksena ja siitä se innnostus varmaan lähti... Nyt tehtiin neljäs kukkapenkki talomme takapihalle aurinkoon...

Mullan päälle levitettiin aumamuovi

Penkki tuli melko loivaan rinteeseen ja halusin, että se rajattaisiin jollain. Muissa penkeissä on rajana luonnokiviä, mutta keskelle nurmea en niitä halunnut. Mieheni löysi jostain vanhoja parruja, jotka käsiteltiin Tikkurilan Valtillla (sävy 5077 Kanto). Ihan mukavannäköiset niistä tulikin, varsinkin kun lähtökohta oli vihreähkö sävy. Jospa kestäisivätkin muutaman vuoden pidempään.

Osa kivistä on väliaikaisia painoja, osa jäikin penkkiin.

Penkki kaivettiin n. 30 cm syväksi ja siihen laitettiin alle suodatinkangasta. Sen jälkeen reunukset paikalleen ja maata takaisin. Koska on oletettavaa, että rikkaruohoja alkaa kasvaa, enkä halua työllistyä koko kesäksi niitä nyppimään, laitoimme penkin päälle testimielessä aumamuovia. Idean sain luomuviljelijäkaveriltani.

Muovin päälle tuli muutamia kiviä painoksi ja osa jääkin ihan koristeeksi näkyviin. Paras ratkaisu olisi tietysti ollut, että muovikin olisi saatu reunuksen alle, mutta se ei joka puolelta aivan onnistunut.

Muovin päälle levitettiin oksahaketta.

Sitten vain muoviin reikiä ja kasveja reikiin. Sinne pääsivät mm. äitienpäiväruusu, nauhuksia, lapinakilleijaa, rönsyleimua, punaluppiota, särkynytsydän. Lähtivät kyllä muutamassa päivässä hurjaan kasvuun muovin kätköissä lämpimässä ja kuumina aurinkoisina päivinä. Annoimme toki myös runsaasti vettä.

Lopputuloksen siistimiseksi pihapuiden ja pensaiden oksista tehtyä haketta päälle. Se toimii samalla myös painona, niin ettei muovi kupruile.

Lopputulos on mielestäni ihan hieno! Jännä nähdä, miten tämä toimii käytännössä. Ulkona sataa nyt kaatamalla, saapa nähdä alkaako koko penkki tai hake uimaan...

Lopputulos näyttää ainakin tuoreeltaan mukavalta.

Putkikukkia...

Meidän retro-ekoilu-outoilupihallemme halusin ehdottomasti näitä "putkikukkia". Näppärästi sai ylimääräiset viemäriputket(?) käytettyä hyödyksi. Putket kaivettiin maahan (n. kolmasosa putken mitasta) ja täytteeksi hiekkaa/ kiviä sekä multaa. Näistä kuvan putkista pisin on yhteensä n. 140 cm pitkä. Meidän putket ovat varjossa, mutta aurinkoiselle paikalle kannattaa tietysti valita sellainen kasvi, joka kestää tarvittaessa kuumaa ja kuivaa. Meillä kukkina on krysanteemit. Näistähän voi jokainen sommitella omanlaisensa kokonaisuuden ja voisihan tuo olla ihan hauskannäköinen esim. mustat putket ja siihen lumihiutale tms. "valuva" kasvi.

Meillä pihan rakentaminen on hieman vaiheessa, joten putkikukkienkin ympäristö vielä siistiytyy, kun maa tasataan ja siihen laitetaan nurmikko. Nyt nuo ovat hauskoja koristuksia lasten leikkipaikan reunassa ja arvatkaapas tarvitseeko äidin osallistua kasteluun ollenkaan?!

Juhannusaatonaattona

 Eihän olisi ikinä uskonut, että tästä tulisi vielä jotain kukkivaa?

14.5.2012

19.6.2012

Niin vain kävi, että sammalleimut alkavat kukkia upeasti!

21.6.2012

Meillä on nyt komeimmassa kukassa kullero. Jännittävää nähdä mitä kaikkea tuolta penkistä ajan mittaan löytyy, kun nuo perennat pelastettiin lopetettavalta kukkamaalta myöhään syksyllä enkä ollut edes itse mukana niitä hakemassa. Ainakin sieltä on löytynyt voikukkia, metsätähtiä ja maitohorsmaa, mutta eiköhän siellä ole ihan tarkoituksenmukaisia kasvejakin. :)

Oikein ihanaa juhannusta kaikille! 

Talviunilta heräilyä

Kukkakuorma

Nyt on puutarha ja itse puutarhurikin heräilemässä talviunilta. Viime syksynä puutarha jäi laittamatta talvikuntoon, kun tarhuri makasi lääkärin määräyksestä sohvalla. Onneksi sentään akuuteimmat ja arimmat, kuten omenapuut, saatiin suojattua...

Tänään leikattiin viime kesän varret oheisessa kuormassa tulleista perennoista. En pystynyt viime syksynä niitä leikkaamaan ja toisaalta oli varmaan parempi, että ne talvehtivat uudessa paikassa sellaisenaan. Oikeastaan pääsen vasta tänä kesänä tarkemmin tutkimaan, mitä naapurini minulle lahjoitti... Ainakin siinä on liljoja ja nauhuksia. Saatanpa vielä joutua pyytämään virtuaalista tunnistusapuakin joidenkin osalta.

Ihanaa kun sää on alkanut lämmetä ja luonto herää taas eloon. Pian pääsee kuopsuttelemaan! Tänään piti vielä tehdä ihan tarkistuskierros puutarhassa ja katsoa ovatko kaikki herukat, tyrnit, pensasmustikat ja omenapuut hengissä. Hyvältä näyttää. Raparperikin oli jo innoissaan puskemassa uutta vartta.

Raparperi heräilee