Pussi poikineen

"Tilliä ja piparjuurta"...tällä kertaa vain tilliä

Alan saada taas kevään tahdista kiinni. Nyt on siemeniäkin hommattu jo odottelemaan, kun alkaa taas sääkin vaikuttaa sen verran lämpimältä, että tekee mieli tehdä jotain puutarhan eteen.

Alunperin suunnittelin, että tulevana kesänä meillä siis kasvaa:
- perunaa (siemenpotut on vielä hankkimatta)
- porkkanaa (ostin siis tosiaan nauhassa)
- punasipulia (istukkaat hankkimatta)
- keltasipulia
- hernettä (Onward on ollut meillä hyvä ja satoisa lajike, hankittu)

Lisäksi mukaan tarttui vielä koeluontoisesti:
- naurista (enon kanta)
- punajuurta (egyptiläinen)

Viime kesänä satoa tuottivat lähinnä sipuli ja herne. Muut kärsivät alkukesän "rankkasateista" ja laiskasta puutarhurista. Jospa tänä keväänä saisin pikkuapulaisia mukaan kasvimaalle...

Köökipenkkiin pääsevät:
- salaatti (sekoitus)
- rucola
- tilli
- persilja
- basilika

Lukemattomia lehtiä

Minulla on ollut jo pitkään ongelmana, etten löydä itselleni sopivaa lehteä. Elämäntilanteeseeni sopisi hyvin lehden lukeminen, koska keskittymisaika on hyvin rajallista. Ongelmana on kuitenkin se, että muotilehdissä on liikaa muotia, naistenlehdissä liikaa nai...no siis näitä minulla on ihana elämä jee jee -juttuja, puutarhalehdet on kovin yksipuolisia ja netistä hakee usein paljon näppärämmin tietoa. Ehkä olen sitten outo lintu, mutta jotenkin mikään ei tunnu minulle sopivalta. Mikään lifestylekään ei oikein kolahda ja kämppäkin alkaa olla jo sen verran sisustettu, ettei uusia vinkkejä jaksa joka kuukausi katsella. Vauvalehdetkin alkavat olla jo "taaksejäänyttä elämää", vaikka lehtimyyjä kovasti yritti väittää lehdessä olevan asiaa vanhemmistakin lapsista. Onneksi ei sentään yrittänyt ylipuha vauvantekoon :D

No, mieheni sai ylipuhuttua minut eräällä kauppareissulla uuden (tai tätä kirjoittaessa jo uudehkon) lehden irtonumeron ostoon. Hän käytti argumenttina juttua luomupuutarhasta ja edullista hintaa (1,90 e). Kotiin tultuani huomasin, että lehdessä oli juttua siitä kuinka toisen roska on toisen aarre. Ilmankos mieheni oli lehteä halunnut...

Kyseessä on siis Ekoelo-lehti. Kustantajan oma kuvaus lehdestä:

"Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssi- ja koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti – olisiko siinä Suomen uusi menestysbrändi?"

Yleensä johonkin erikoistuneet lehdet ovat joko niin syvällä omassa maailmassaan, että uuden tulokkaan on sitä vaikea tavoittaa (entisvanhainen Tietokone-lehti) tai sitten ne jäävät pinnalliseksi sinnepäin (kuten näytenumeron perusteella kaupunkilaisten metsälehti Aarre). Jotenkin tämä Ekoelo-lehti lankesi samaan. Minä kaipaisin normaali-ihmisille näppäriä vinkkejä kierrätykseen, säästämiseen, ekoiluun, terveellisiin elämäntapoihin. Miksi heti pitää mennä sille linjalle, että kasvatetaan itse omalla 500m2 pihalla kaura kaurapuuroon tai vieraannutaan koko yhteiskunnasta (mikä kieltämättä ajatuksena välillä viehättää jopa itseänikin). Kuitenkin masennun välittömästi.

Minä halkean kahtia, kun puhutaan kahvin vaaroista ja terveysvaikutuksista yhtä aikaa. Haluaisin tietää kyllä terveysasioista ja kokata terveellistä perus- ja kausiruokaa hyvillä perusmausteilla (esim. yrtit) ilman krumeluureja. Juuri eilen oli jossain ilmaislehdessä salaatinkastike ohje. Olin innoissani, sillä vihdoin voisi olla aikaa väsätä jopa kastikkeet itse. Lehti lensi kaaressa paperinkeräykseen, kun yhteen kastikkeeeseen tarvittiin kahdenlaista etikkaa, paria valmiskastikesekoitusta ja viittä maustetta. Ostan siis sen vieraille tarjottavan kastikkeen jatkossakin kaupasta...

Mutta palatakseni Ekoeloon: pointsit ympäristöystävällisyydestä, edullisesta irtonumerohinnasta ja hyvästä aihemaailmasta!

Ensi kesän suunnitelmia

Minulla oli vaikka mitä ideoita ja ajatuksia tälle keväälle ja osan olen tallettanut muistikirjaan myöhempiä vuosia varten. Pikkuiset apumiehet (1,5 vee ja 3,5 vee) toistaiseksi vielä vähentävät innostustani kokeilla mitään vaativia tai oudompia kasveja. Apulaisten kanssa on perinteisesti saatu kesäkukiksi portaille hankitut ruukkuorvokitkin hukutettua (ovat siis taivasalla, joten kastelua erityisesti viimekesänä riitti luonnostaankin...). Tänä vuonna ajattelin tehdä ruukkujen pohjalle reiät...jospa saataisiin kesäkukat kestämään edes juhannuksen yli ;)

Itsellänikin on enemmän innostusta kuin taitoa, mutta pidän sitä ensimmäistä tärkeämpänä ominaisuutena puutarhaharrastuksessa. Onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia, että kuka tahansa voi onnistua.

Siementilaus tälle vuodelle on nyt kuitenkin tehty perinteiseen tapaan Isoäidiltä.

Tänä vuonna meillä yritetään kasvattaa:
- herneitä "Onward"
- kaskinauriita "Enon kanta"
- lanttuja "Gowrie"
- porkkanoita (nämä hankin nauhaversioina paikallisesta ruokakaupasta)

Köökipenkissä lisäksi mm:
- salaattia
- tilliä
- persiljaa
- basilikaa

Näiden lisäkti tietysti melkoinen määrä perunaa (lajike ei vielä tiedossa), sipulia (kelta-, puna- ja purjosipulia).

Lisäksi otamme osan pellosta pienimuotoiseen testiin: Puolen hehtaarin peltomme (= puutarhamme) on nimittäin ennen tähän muuttoamme ollut heinäpeltona. Talon rakentamisen aikaan se myrkytettiin kahteen otteeseen, mutta tästä huolimatta pääkasvina alueella on rönsyleinikki. Koska itse tykkään kaikesta luonnollisesta, kokeilemme hiesupitoisella maallamme myrkyn sijaan n. 150 m2 alueella maanparannuskasveja. Tilasin mm. veriapilan, hunajakukan, tuoksuapilan (persianapila), pellavan sekä herneen ja pavun siemeniä. Tästä aiheesta raportoin lisää myöhemmin, kunhan siemenet saadaan peltoon.

Postia Isoäidiltä

Jokin aika sitten tupsahti postiluukusta odotettu kirje: siementilaukseni. Koska täällä maalla siemenkauppoja on harvassa ja kaupunkireissulla myytiin jo eioota, päädyin ostamaan siemet kätevästi netistä.

Olin jo pitkään selaillut eri kauppojen valikoimia ja nimenomaan koska en mitään eksoottisia ulkomaisia erikoisuuksia kaivannut, valikoitui ostopaikaksi Isoäidin Kasvit. Melkeinpä valinnanvaikeus iski tilausta tehdessäni, sillä kaupasta löytyy, mahtavan hyötykasvivalikoiman lisäksi, myös reilu valikoima kukkia. Hieman olisi toivonut enemmän tuotetietoa verkkokauppaan, kun joissain kukkaisiemenseoksista luki esim. Kesäkukkaseos 'Mökkikukkia': "Luonnonläheisiä kukkia mökkipihaan." Olisi hauska tietää tarkemmin, mitä sisältävät. Taidan olla tylsä, kun en pidä yllätyksistä ;)

Sain tuotteet muutamassa päivässä, ja voi kuinka sieviin paperipussukoihin ne oli pakattu. Tuotetiedot ja ohjeet pussin kyljessä olivat aloittelijallekin riittävät. Jonkin ajan päästä nähdään, mitkä sitten itää... kun nyt tulisi kesä pian. Odotukset ovat korkealla, mutta toisaalta kasvimaamme on sen verran alkutekijöissään että jokaikinen itänyt siemen on plussaa :)

Tuleville vuosillekin jäi paljon kiinnostavia kokeiluja, sillä nyt en ajanpuutteen vuoksi ehdi kasvattaa omia taimia. Olisi kiva kokeilla joskus esim. härkäpapuja. Nyt kuitenkin suurin osa ajasta menee noihin ihmistaimiin. :)

Ai niin, tilauksen mukana tullut kukkasiemenyllätys oli kyllä minunkin makuuni!